Istun yövuorossa tietokoneella ja kauhistelen. Menin tekemään sen mistä olen haaveillut pitkään, minä menin perustamaan blogin. Onhan niitä ollut aiemminkin, tuhat ja yksi blogia. Tämä on kuitenkin jotakin erilaista, tämä ei kerro vain minusta vaan se kertoo meistä. Minusta, miehestäni ja meidän lapsestamme, omasta pienen pienestä perheestämme.
Aloitetaan kuitenkin minusta koska itsehän minä täällä ruudun takana kirjoittelen. Olen 18-vuotias nuori nainen Raisiosta. Asun rakkaan avomieheni josta toivottavasti tulee aviomies ja kissamme/kissani (mieheni ei taida tuota otusta oikein omakseen tuntea.) kaksiossa. Poikamme laskettu aika on 23.10.2014. Minä olen itse lähihoitaja ehdin onneksi valmistua muutamia kuukausia raskausuutisen jälkeen. Olen tällä hetkellä töissä vanhusten palvelutalossa, vaikkei se mitenkään täydellisesti omaa suuntautumistani palvelekaan. Täällä olisi tarkoitus työskennellä niin kauan kuin kroppa antaa, mahdollisesti aivan äitiysloman alkuun asti vaikka vakaasti epäilenkin. Työni on nimittäin fyysisesti melko raskasta, ainakin tämän kaiken aikaa kasvavan eturepun kanssa.
Tulen jatkossa kirjoittamaan varmaan melko paljon meidän aivan tavallisesta arjestamme. Minun vauvanvaate hamsteroinnistani, rattaiden hankkimisen vaikeudesta (minkä ihmeen takia niitä pitää olla tuhat erilaista mallia ja mistä kukaan tietää mitä tahtoo?) raskauden vaikutuksesta kaikkeen (mm. järkyttävästä ruokahalusta ja itkuherkkyydestä) ja mitä nyt ikinä satunkaan keksimään. Ideoita saa toki myös heitellä niin paljon kuin ikinä tahtoo. Sillä oletuksella että tätä koskaan kukaan tulee lukemaan.
